Sinivuokkoja ja kotiäidin suklaakakku

Hiphei pitkästä aikaa! Viime päivinä olen seurannut ja ihmetellyt kevään tuloa: yksi päivä huomasin krookusten nousevan jo kukkapenkistä ylös. Tänään vaunulenkillä bongasin ensimmäiset sinivuokot. Kyllä hieraisin silmiäni kaksi kertaa, että voiko se olla totta! Siellä ne kukkivat ojanpenkalla pensasaidan suojissa.

Helpot leivontareseptit ovat suosikkejani - erityisesti tässä kotiäidin elämäntilanteessa. Kun leivontainto iskee, on netti oivallinen apuväline reseptin etsimiseen. Tänään innostuin kahvikakun leipomisesta. Viime kerrasta onkin jo aikaa, sillä yleensä kakut eivät ole suosikkejani. Mutta vaihtelu virkistää!

 

Suklaakakun resepti löytyy täältä. Olen kokeillut samalla ohjeella aikaisemmin aprikoosikakkua, ja sekin resepti on todettu toimivaksi. Mutta monta muuta variaatiota on vielä kokeilematta.

 

 

Helpoissa resepteissä on ainakin kolme hyvää puolta:

1. Niiden ainesosat ovat yleensä perustarvikkeita, jotka löytyvät kaapista. Eli jos inspiraatio iskee, ei tarvitse lähteä kauppaan, voi ryhtyä heti tositoimiin.
2. Jos jotain aineosaa ei löydy kaapista, reseptit ovat helposti muunneltavia.
3. Helpon tekee yleensä nopeasti, jos mikään ei mene pieleen ;)

Onko sinulla joku helppo resepti varastossa esimerkiksi yllätysvieraita varten?

Makoisaa ja lokoisaa lauantai-iltaa!

Onnittelukortteja lapsille

Pitkästä aikaa innostuin taas korttiaskartelusta! Ehkäpä innoittajana toimi remonttisiivous: sitä tehdessäni olen ihmetellyt kaappeihin kertynyttä askartelutarvikkeiden määrää... onpahan sitten mistä tehdä - vaikka aina kun pitäisi jotain väkertää, tuntuu, ettei ole mistä tehdä. Varmasti tämä on yksi jokaisen käsillä tekijän perusongelmista ;)

 

Tämä ensimmäinen kortti on synttärikortti pienelle pojalle, kuten värit paljastavat. Vähän kuviopapereita, kuviosakset, tarroja ja liimaa. Siinäpä se.

 

 

 

 

 

Toinen kortti on esikari-ikäiselle tytölle. Siitä tulikin vähän pelkistetympi. Tyttöjuttuina vain nuo timantit ja kukkapaljetit.

 

 

 

 

Olipas tämä virkistävää, etten sanoisi jopa terapeuttista.

 

Toivottelen mukavuuksia päivääsi!

Kasvissoseita vauvalle

Kun vauvan soseiden tekoon ryhtyy, se on oikeastaan aika nopeata ja vaivatonta. Aluksi tietysti arvelutti, että kuinka ehtii ja viitsii, mutta kokkaus onnistuu muun ruuanlaiton ohessa kätevästi.

 

 

Olen tehnyt pääosin kasvissoseita, hedelmäsoseet ostan yleensä kaupan hyllystä. Minun perusajatukseni nimittäin soseiden itse tekemisessä on siinä, että raaka-aineet ovat kotimaisia. No okei, ainakin pääraaka-aineet. Sehän tiedetään, että alkutalvesta kotimaisten vihannesten tarjonta käy koko ajan suppeammaksi, ja tällä hetkellä se on lähes olematon. Mutta eipä ole edes Piltti-soseiden raaka-aineet kotimaisia.

 

Kasvissoseiden raaka-aineina käytän yleensä perunaa ja porkkanaa. Ne ovatkin erityisesti meidän Neidin mieleen, kun ovat alusta eli 5,5 kk iästä asti mukana kulkeneet. Nyt noin 8 kk ikäiselle laitan lisukkeeksi useimmiten sipulia, purjosipulia tai bataattia.

 

 

Luin jostakin, että ruuanlaittoaskaretta voi helpottaa ostamalla erilaisia pakastevihanneksia. Mutta kas kummaa: kun tutkin tarkemmin pakastevihannespakkauksia, raaka-aineet ovat suurimmaksi osaksi ulkomaista alkuperää. Tai näin voi ainakin olettaa, koska mitään kotimaisuuteen viittaavaa merkkiä tai mainintaa niissä ei ole. Olikin iloinen yllätys, kun löysin Kesäpöytä Kasvissuikaleet. Apetit:n valmistama kasvissekoitus sisältää perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, purjoa, selleriä ja sipulia. Tuotteella on myös Hyvää Suomesta -merkki, joten tämä sekoitus on ollut ihan huippulöytö.

 

 

Vauvan soseen valmistus on hyvin yksinkertaista. Aina on kuitenkin niitä, jotka asiaan vasta perehtyvät, joten tässä vauvan kasvissoseen perusohje sellaista tarvitseville:

• Pilko aluksi tuoreet vihannekset kuutioiksi, ja lisää kattilaan vettä niin että kuutiot juuri peittyvät (Sanokoot kuka mitä hyvänsä, mutta minä en käytä höyrykattilaa, vaan keitän kasvikset vedessä.).
• Kun vihannekset ovat kiehuneet noin 10 minuuttia, lisää kasvissuikalepussin sisällön joukkoon ja keitä vielä muutama minuutti, kunnes kaikki ovat kypsiä.
• Kaada lähes kaikki vesi ensin kattilasta pois ja soseuta vihannekset sauvasekoittimella. Lisää keitinvettä tarvittaessa.

Tämä sose on niin maukasta, että äitikin tykkää :)

 

 

Pakastan osan soseesta kerta-annoksina minigrip-pusseissa, ja osa syödään tietysti heti. Sose säilyy jääkaapissa pari päivää. Lihan keitän ja soseutan aina erikseen ja pakastan jääpalarasiassa. Siten on sopiva kerta-annos aina valmiina, ja aterioihin saa helposti vaihtelua. Sitten vain rohkeasti ja reippaasti soseilemaan.

 

Letkeää iltaa toivotellen!

 

 

Seinien sisustamisen haasteita

Viime aikoina olen pohtinut meidän kotimme tyhjänä ammottavia seiniä. Yksi merkittävä seinien sisustusjuttu ovat verhotangot ja verhot, joiden kanssa koen jotenkin olevani selvillä vesillä. Muuten meillä on seinät tyhjät, jos muutamaa seinäkelloa ei lasketa. Minusta on hirvittävän vaikeaa päättää, mitä seinille laittaisi. Kynnys ostaa tai tehdä jotakin seinälle ripustettavaa on tosi korkea.

 

(Kuva täältä)

 

Seinien sisustamisessa on mielestäni hirveän monta haastetta. Ensinnäkin se, että millaista värimaailmaa ja minkä kokoista sisustuselementtiä seinälle hankkisi. Toiseksi, jos kyseessä on taulu, kehys on oleellinen osa kuvaa, ja kehyksen ja kuvan pitäisi täydentää toisiaan. Entä sitten sen täsmälleen oikean paikan päättäminen? Sehän se vasta päänvaivaa tuottaakin, sillä olisi suuren luokan katastrofi rei'ittää seinä väärästä kohtaa, varsinkin jos se on juuri tapetoitu! Sitten on tietysti vielä se vaihtoehto, että taulut ja muut seinäkoristukset laitetaan hyllylle, lipaston päälle tai lattialle seinän nojalle. Tämän vaihtoehdon tiedostaminen ei tee asiasta yhtään helpompaa...

Erilaisista sisustuselementeistä tehdään seinälle usein kollaasi. Hyvä vinkki on sommitella kollaasi lattialle valmiiksi, jotta näkee, miltä se valmiina näyttää ja paljonko se vie tilaa. Valmiita kollaasimallejakin löytyy netistä vaikka kuinka paljon.

 

(Kuva täältä)

MUTTA entä jos ei ole tarpeeksi tavaraa kollaasia varten? Sitten käy niin kuin minulla: ne pari taulua odottavat kaapissa täydennystä, jotta voisi tehdä sommitelman, jotta voisi sitten ripustaa taulut seinälle... hohhoijaa!

 

(Kuva täältä)

 

Mistä sitten saisi rohkeutta asian eteenpäin viemiseen? Olen päättänyt ottaa pieniä askeleita, joista ensimmäinen on perhepotretti! Perhekuva tulee jotakin seinäämme koristamaan lähiaikoina. Koko on tosin vielä päättämättä, samoin kehykset... eli aika paljon vielä!

 



Toinen varteenotettava askel taisi tupsahtaa tielleni viikonloppuna, kun selailin Katja Rinkisen Vintagen viemää -kirjaa. Kirjassa on ohje Botanical-taulujen tekemiseen:  Tauluissa käytetyt kuvat voi tulostaa omaan käyttöönsä netistä. Onpas ihanaa, kun joku on myllännyt valmiiksi nettiä. Oma aikani nettisurffailuun kun on varsin rajallinen tällä hetkellä!

Yllä oleva kuva on lainattu kirjassa mainitulta vintageprintable.com -sivustolta. Vintagen viemää -kirjassa esitellään hieno tuunausidea, jossa näistä kuvista on tehty vanhojen opetustaulujen kaltaisia tauluja: haluttu  kuva on liimattu paksulle kartongille, niihin on vasaroitu kulmaraudat ja sirkkaniitit kiinnitystä varten.

Taulujen asettelun lähtökohta on se, että taulut liitetään osaksi miljöötä ja kalusteita. Tästä näkökulmasta sitten vain asioita pohtimaan eteenpäin ja pläräämään nettiä. Veikkaanpa, että en ole ainoa, joka pähkäilee ja pohdiskelee tämän asian kanssa. Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä seinien koristamiseksi? Kaikki ideat ovat tervetulleita.

Mukavaa viikon alkua Sinulle, kiva kun kävit lukemassa!

Arkista aherrusta

Pyhät ja vapaat on vietetty, ja arki palannut toden teolla. Joulun jälkeen olen intoutunut siivoamaan - erityisesti kaappeja ja laatikoita, joiden läpikäynti ei minulla joulusiivoukseen kuulu. Varasin kirpputoripöydän helmikuuksi, joten sopivasti sitä silmällä pitäen käyn paikkoja läpi. Ja varsinaisena houkuttimena on maaliskuulla odottava remontti... pois purettavat kaapit pitää tyhjentää ennen sitä!

 

(Kuva)

Vielä saamme odottaa aikaa, jolloin meidän Neiti osallistuisi siivoukseen. Mutta eipä hän nyt vielä ihan hirmuisesti sotkekaan... ihan pakko on vain linkittää tähän parhaat vinkit siivoukseen lasten kanssa, löydät ne täältä. Parhautta on sivulla oleva toteamus, että laiskalla äidillä on ahkerat lapset :) Jos muuten tarvitset vinkkejä siivoukseen, Marttojen sivuilta löytyy monenmoiset vinkit tahranpoistosta keittiön puhtaana pitämiseen.

 

 

(Kuva)

 

Syksyllä alkanut ruokavarastojen tyhjentäminen (klik) on edennyt oikein mukavasti. Yllättävän monenlaista ruokaa ja leipomuksia saa tehtyä kaapista ja pakastimesta löytyvistä ruokatarvikkeista. Viime viikolla söimme mm. kanakeittoa, lihamureketta ja pannukakkua. Oikeastaan on aika hauskaa koittaa keksiä jotain olemassa olevista tarvikkeista.


(Kuva)

 

Tällaista kotoilua meillä tällä hetkellä. Uusi käsityöprojektikin on jo aloitettu, siitä tarkemmin jossakin vaiheessa, kun olen päässyt alkua hiukan pidemälle :)

 

Kirpsakan aurinkoista pakkaspäivää!



Neulottu kolmiohuivi

Vihdoin tuli valmiiksi neulomukseni, josta vihjasin jo täällä...

 

 

Päätin tehdä vaihteeksi jotain itselleni. Idea kolmiohuivin eli baktus-huivin tekemiseen tuli Anun raitahuivista. No eihän tässä ihan selviä raitoja ole, ja reunuksestakin tuli lopulta vähän erilainen... mutta kolmiohuivi kuitenkin!

 

 

Lanka: Drops Delight, sävy 13 punainen/oranssi/harmaa, 75% villaa, 25% polyamidia

Puikot: 3 mm

Virkkuukoukku: 3 mm

Langanmenekki: 3 x 50 g

 

 

Kolmiohuivin ohje

Luo neljä silmukkaa. Neulo oikein kolme kerrosta ja aloita neljännellä kerroksella lisäykset: neulo 1s, langankierto, neulo loput kerroksen silmukat. Seuraavalla kerroksella neulo langankierto oikein silmukan takaosasta (jotta työhön ei jää reikää). Tee lisäys joka 4. kerrokseen.

 

Tämän huivin pituus on noin 160 cm, ja keskikohdassa leveys on noin xxx cm (80 silmukkaa). Päätä minkä kokoisen huivin haluat tehdä, ja valitse keskikohta sen mukaan.

 

Aloita seuraavaksi kaventaminen samassa reunassa, missä ensimmäisellä puoliskolla teit langankierron: neulo 1s, nosta 1 s neulomatta, neulo 1s, nosta neulomatta jättämäsi silmukka viimeksi neulotun yli ja neulo kerroksen silmukat loppuun. Jatka kavennuksia joka 4. kerros, kunnes jäljellä on 4 silmukkaa. Päättele silmukat.

Huivin virkattu pitsireunus

Pitsireunus on virkattu aloittaen huivin yläreunasta keskeltä. Virkkaa 1 ks, tee * 3 kjs, 1 p ensimmäiseen näistä 3 kjs, jätä 4 krs väliin, 1 ks*, toista *-* kunnes olet huivin nirkossa.

 

 

Huivin kärjen "pompulat"

Virkkaa 16 kjs, käännä työ, jätä ensimmäinen kjs väliin ja virkkaa 3 ks jokaiseen 15 kjs:aan. Virkkaa 1 ks huivin reunaan. Virkkaa 23 kjs, käännnä työ, jätä ensimmäinen kjs väliin ja virkkaa 3 ks jokaiseen 22 kjs:aan. Virkkaa 1 ks ja jatka pitsireunuksen virkkausta. Tee sama toisessa nirkossa.

 

Lopuksi höyrytä huivi kevyesti.

 

 

Huivi oli kiva neuloa, sillä sitä oli aina helppo jatkaa siitä mihin oli edellisellä kertaa jäänyt. Tuo lanka on mielestäni juuri huivissa tosi kaunis, sävyt sointuvat nätisti yhteen, ja huivi näyttää ihanan lämpimältä. Pääsisi vain sitä testaamaan, sillä tänäänkin sataa vettä ja mittari näyttää +5 lämpöastetta... päivä on siis pakko käyttää sisällä seuraavaa käsityöprojektia suunnitellen... harmillista ;)!

 

Mukavaa viikon puoliväliä!

Pehmolelu vauvalle

Kuusen alta kurkisteli bambi, joka sai pikkutytön hihkumaan riemusta. Bambilla tuli meille pieni kello kaulassa, sillä hentoinen kilinä vetää vauvaa kovasti puoleensa...

Moni varmaan tunnistaakin, että tämä ihana bambi-pehmolelu on PaaPii Designin. Tilasin tee-se-itse -paketin aikoja sitten joulua silmällä pitäen, sillä halusin ehdottomasti antaa meidän pikkuiselle jotakin itse tehtyä lahjaksi. Tietysti valitsin värikis vaaleanpunaisen, vaikka olihan niitä muitakin värejä tarjolla...

Osat piti ensin leikata kankaasta, ja sitten sur-rur-surautus ompelukoneella ja vanua täytteeksi. Ohjeet olivat yksinkertaiset ja selkeät, ja parin päivän päiväunien aikana lelu tuli valmiiksi.

Suunnittelin laittavani kulkusen lelun sisälle, mutta eihän sellaista löytynytkään varastosta. Niinpä kiinnitin kellon silkkinauhalla bambin kaulaan. Se on kyllä tukevasti sidottu kiinni, mutta jos se alkaa mennä liikaa suuhun, täytyy ottaa se pois...

Korvia olisi ehkä pitänyt taittaa kaksin kerroin hieman eri tavalla, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä. Mutta mitäpä tuosta - näyttää se bambi tuollaisenaankin tytölle kelpaavan, kun hihkuu aina sen nähdessään. Lapsen ilo on paras ilo!

Sateesta huolimatta mukavaa maanantaita ja hyvää loppuvuotta!

Piparkakkutalo

Kaikki blogit pursuavat mitä ihanampia leivonnaiskuvia ja -ohjeita. Minun leipomukseni ovat toistaiseksi olleet vähäiset. Piparkakkutalon sain kuitenkin viimeisteltyä tänä aamuna. Ja ihan kivasti se onnistui, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Kyllä piparkakkujen leipominen ja tuoksu tuovat sen joulutunnelman lopullisesti!

 

Talon kaavat teen aina ruutupaperille, enkä säilytä niitä seuraavaan kertaan. Ikkunat ja muut räppänät leikkailen leipoessa fiiliksen mukaan, samoin muut talon ja pihan elementit.

 

Piparkakkutalon askartelu vie mukanaan, ja ajan kuluminen unohtuu silmänräpäyksessä. Tällä kertaa pihaa koristavat portti ja aita sekä pari kuusta. Ja tietysti talon isäntäpari!

Valmista tuli, ja niin vain pysyy tämäkin talo pystyssä - ainakin toistaiseksi. Lunta vielä pikkuisen päälle, niin johan näyttää aivan kodikkaalta tämän ukon ja akan mökki.

Ne, jotka blogiani ovat seuranneet, ovat huomanneet postauksissa piiiitkän tauon. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, normaalia vauvaperheen kiireistä arkea vain. Neitokainen on nyt niin aktiivinen ja seurankipeä, että vie aivan kaikki mehut valveillaoloaikanaan. Seliseli... mutta ehkä (ja toivottavasti!) jatkossa taas enemmän postauksia. Intoa olisi, mutta mistä voisi ostaa aikaa? Vai toisikohan pukki, jos nyt olen oikein, oikein kiltisti vielä nämä pari päivää?!

Mukavaa joulun odotusta teille ihanat :)

Keskiviikko on keittopäivä

Tänä syksynä minulla on kaksi tavoitetta ruuan suhteen: kokeilla uusia reseptejä ja käyttää kertyneet ruokatarvikkeet aina mahdollisimman loppuun ennen seuraavaa kaupassa käyntiä. Nämä tavoitteet sopivatkin hyvin yhteen, sillä aika harvoin löytyy kaikki ohjeessa tarvittavat aineet kaapista. Eli soveltaessa tulee väkisinkin kokeiltua uutta.

 

 

Tänään tein maukasta sosekeittoa kaappiin kertyneistä vihanneksista. Ohje löytyi Valion Koskenlaskija-paketin takaa. Tässä mukaeltu versio reseptistä:

Bataatti-porkkanasosekeitto

1 iso sipuli

2 pientä bataattia

2 isohkoa porkkanaa

1 iso peruna

1 valkosipulin kynsi

noin 8 dl vettä

kasvisliemikuutio

1/2 pkt Koskenlaskija-juustoa

yrttisuolaa

mustapippuria

kurpitsansiemeniä

 

 

• Kuori ja kuutioi sipuli, bataatit, porkkanat ja peruna ja laita ne kattilaan.
• Lisää vettä niin että kuutiot juuri ja juuri peittyvät. Laita kasvisliemikuutio joukkoon.
• Keitä kypsäksi, noin 30 minuuttia.
• Soseuta keitto ja lisää juusto nokareina.
• Sekoita ja anna kiehua kunnes juusto on sulanut. Jos keitto on paksua, lorauta tilkka maitoa joukkoon.
• Mausta maun mukaan.
• Nautiskele paahdettujen kurpitsansiementen, paahtoleivän ja tuorejuuston kanssa.

 

Keitto on maultaan lempeän täyteläinen. Peruna loiventaa keiton makeutta, mutta alkuperäisessä ohjeessa sitä ei ole. Keittoa tuli 4-5 annosta, joten tästä riittää pakastimeenkin! Voisin suositella reseptiä kaikille kasvisten ystäville ja erityisesti kotiäideille, sillä samalla vaivalla ja ajankäytöllä kasviksista valmistuu sose myös pienokaiselle.

 

 

Vai olisiko se toisin päin, että soseen valmistuksen yhteydessä syntyy helposti lounas myös itselle? :)

 

 Niin tai näin, toivotan sinulle maukasta keskiviikkoa!

Syyspuuhia

Syksyyn kuuluvat aina tietyt puuhat niin sisällä kuin pihallakin. Ihan kuin luontokin, myös me ihmiset valmistaudumme talven tuloon erilaisin askarein.

 

 

Lehtien haravointi kuuluu monen omakotiasujan syyshommiin. Toiset tykkäävät, toisille se on pakkopullaa. Meidän pihassa apuna käytetään lehtipuhallinta, koska lehtiä tulee niin paljon. Silti aikaa menee useampi tunti. Mutta kun työ on tehty, niin kyllä siinä silmä lepää - kerrankin näkee työnsä tulokset välittömästi. Tämän syksyn savotta on jo tehty, sillä ihan jokaista lehteä ei tarvitse pois kerätä. Maatuessaan lehdet ovat mitä parasta ravinnetta puutarhalle.

Puutarhakalusteet on viety monessa paikassa jo sateelta suojaan, ja niin meilläkin. Eihän niitä enää tarvita; kuka nyt tuolla sateessa ja harmaudessa enää istuisi? Samoin kesäkukat on siivottu pois. Muutama myöhäinen on kuitenkin vielä jäljellä. En ole ennen huomannutkaan, kuinka hieno syysasu hortensialla on. Niin sitä vain näkee uusia asioita kameran linssin läpi ;)

 

 

Sisällä syksyn huomaa siitä, että tulisijat otetaan käyttöön. Alkaa "puuralli", kun puukoreja kannetaan sisälle kiihtyvällä tahdilla. Takkaluukkujen puhdistus kuuluu jokasyksyisiin askareisiin. Mikä siinä onkin, että keväällä lämmityskauden loppuessa niitä ei millään jaksa enää putsata? Aivan ihana tunne on joka tapauksessa istua takkatulen loisteessa hyvää kirjaa lukien, kun syysmyrsky viuhuu nurkissa.

 

 

Käsityöihmiset kaivavat viimeistään tässä vaiheessa puikot esiin naftaliinista. Niin minäkin tein. Sormet ovat jo pitkään syyhynneet hommiin, ja vihdoin sain työn aloitettua. Alkuun pääseminen on aina niin hankalaa, mutta kun pääsee vauhtiin, ei malttaisi laskea työtä käsistään ollenkaan. "Teen vielä yhden kerroksen..."

 

 

Katsotaan nyt, koska työni valmistuu, ja saanko sitä teille lähiaikona esitellä :)

 

Näissä syystunnelmissa toivottelen mukavaa maanantai-iltapäivää!

Naminami suklaakeksit

Syksy on saapunut toden teolla. Harmautta, sadetta ja tuulta on riittänyt ainakin tänään heti aamusta alkaen. Eipä tee mieli pistää nenää ulkoilmaan. Sen sijaan mieli kaipaa pientä hemmottelua... kun tyttökin tyytyväisenä köllii peitolla, päätin leipoa suklaakeksejä arjen piristykseksi. Reservissä koneellani on monia ohjeita, jotka odottavat kokeilua. Tänään testiin päätyivät Kinuskikissan suklaiset namikeksit.

 

Ohjeen tumman suklaan korvasin Maraboun minttusuklaalla ja M&M’s-karkkien sijasta käytin Fazerin Avec-pastilleita. Muuten noudatin ohjetta. Keksejä tuli noin 30 kpl.

Keksit vievät makeannälän kertaheitolla, sillä suklaan maku on voimakas. Ja mikä parasta - jotta kaikkia ei tule syötyä kerralla - nämä kestävät myös pakastamisen. Ensi kerralla kokeilen kyllä taikinan sekaan valkosuklaata.

Pitäisi varmaan suunnata leipomisinto vaihteeksi suolaisiin leivonnaisiin. Muuten karkaa mopo käsistä...

Toivotan sinulle ihanaa, syksyistä päivää. Kiva kun käyt lukemassa blogiani!

Korien tuunausta

Kaappeja siivotessa tuli vastaan useampi luonnonvärinen kori, jotka ovat päätyneet meille erilaisten lahjojen ja hedelmäkorien mukana. En pidä tuosta sävystä yhtään, ja olin heittämässä koreja jo pois. Kunnes yhtäkkiä hoksasin, että korithan voi maalata!

 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen: matta valkoinen spray-maali käteen ja suihkimaan. Maalauspaikkana toimi näppärästi kottikärryt, pahvilla ja sanomalehdillä vuorattuna. Maalaus onnistui ulkona, kun siirsin kärryt tuulettomaan paikkaan. Ja hyvä niin, sillä melkoiset hajut käyttämästäni spray-maalista tuli.

Koreista tuli kauniita ja käyttökelpoisia, ja maali peitti  riittävän hyvin yhdellä maalauskerralla. Koreja voi pitää leipä- tai hedelmäkoreina, tai niissä voi säilyttää vaikka postikortteja. Yksi kori löytää todennäköisesti paikkansa kylpyhuoneesta.

Valkoinen spray-maali on muuten jokaisen tuunaajaan "must have". Sillä saa fiksattua vai mitä, ja vaikka kuinka nopeasti. Eli sitä täytyy aina pitää varastossa päähänpistoja varten.

Käpyjä sisustukseen

Olen kerännyt kesän mittaan käpyjä syksyn ja talven askarteluita varten. Tarkoitukseni on maalata kävyt valkoiseksi, mutta muutama pääsi käyttöön naturellina...

Lyhdyt ovat Partyliten viime syksyn mallistosta. Olen tykästynyt niihin, koska lyhtyjen jalkaan voi vaihdella kuhunkin vuodenaikaan sopivia juttuja. Jotenkin näistä tulee heti syksyinen tunnelma... mutta syksyhän nyt onkin! En malta odottaa, että pääsen hämärän tullen sytyttämään tuikut.

 

Luonnonmateriaaleista voi askarrella vaikka mitä. Seuraavaksi ajattelinkin lähteä kyykkimään tammenterhoja pihasta. Niistä saa helposti kaunista erilaisiin asetelmiin tai vaikka vain pöydälle ripottelemalla... onneksi meidän pikkuinen ei yllä vielä (!) pöydälle :)

 

Mukavaa viikonlopun alkua!

Tuolien tuunausprojekti

Syksyisempien ilmojen lähestyessä iskee aina hillitön sisustushimo. Minun kohdallani se tarkoittaa yleensä tuunausintoa. Esittelen teille uuden projektini toivoen, että saisin siihen näin vähän vauhtia. Blogiani keväällä lukeneet muistavat varmaan postaukseni keittiöhaaveista uusien tuolien muodossa. Riviera Maisonin tuolit saavat nyt odottaa, sillä löysin huuto.netistä kerrassaan upeat kaunokaiset, jotka ovat vanhaa kunnoon talonpoikaistyyliä!
 

 

Tuoleja on yhteensä 4 kpl, kahta erilaista mallia. Pidän tuolien eriparisuutta, mutta mies ei oikein sitä ymmärrä. Hänen mielestään siinä ei ole mitään logiikkaa - ehkä se on sitten sitä naisen logiikkaa ;)

Onneksi tuolien pohjaväri on valmiiksi valkoinen, sillä tarkoitus olisi maalata tuolit uudelleen puhtaan valkoisiksi. Kaksi tuoleista tarvitsee istuinosaansa uuden kankaan ja toiset kaksi saavat erillisen istuintyynyn.

 

Tämä tuunausprojekti on tosiaan vasta alkuvaiheessa, eli olen tehnyt hyvät suunnitelmat. Lisäksi tuunauspaikka on valmiina (lue: siivottuna), ja maalipesu ja hiontapaperi odottavat käyttäjää. Äkkiä ottaen tämä tuntuu taas pikkuprojektilta, mutta yleensä näissä tapauksissa osoittautuu, että luulo ei ole tiedon väärti...

Nyt vain toivotaan, että tyttö nukkuu mukavia parin tunnin päiväunia niin, että homma pääsee hyvään alkuun. Pitäkää peukkuja :)