Pehmolelu vauvalle

Kuusen alta kurkisteli bambi, joka sai pikkutytön hihkumaan riemusta. Bambilla tuli meille pieni kello kaulassa, sillä hentoinen kilinä vetää vauvaa kovasti puoleensa...

Moni varmaan tunnistaakin, että tämä ihana bambi-pehmolelu on PaaPii Designin. Tilasin tee-se-itse -paketin aikoja sitten joulua silmällä pitäen, sillä halusin ehdottomasti antaa meidän pikkuiselle jotakin itse tehtyä lahjaksi. Tietysti valitsin värikis vaaleanpunaisen, vaikka olihan niitä muitakin värejä tarjolla...

Osat piti ensin leikata kankaasta, ja sitten sur-rur-surautus ompelukoneella ja vanua täytteeksi. Ohjeet olivat yksinkertaiset ja selkeät, ja parin päivän päiväunien aikana lelu tuli valmiiksi.

Suunnittelin laittavani kulkusen lelun sisälle, mutta eihän sellaista löytynytkään varastosta. Niinpä kiinnitin kellon silkkinauhalla bambin kaulaan. Se on kyllä tukevasti sidottu kiinni, mutta jos se alkaa mennä liikaa suuhun, täytyy ottaa se pois...

Korvia olisi ehkä pitänyt taittaa kaksin kerroin hieman eri tavalla, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä. Mutta mitäpä tuosta - näyttää se bambi tuollaisenaankin tytölle kelpaavan, kun hihkuu aina sen nähdessään. Lapsen ilo on paras ilo!

Sateesta huolimatta mukavaa maanantaita ja hyvää loppuvuotta!

Piparkakkutalo

Kaikki blogit pursuavat mitä ihanampia leivonnaiskuvia ja -ohjeita. Minun leipomukseni ovat toistaiseksi olleet vähäiset. Piparkakkutalon sain kuitenkin viimeisteltyä tänä aamuna. Ja ihan kivasti se onnistui, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Kyllä piparkakkujen leipominen ja tuoksu tuovat sen joulutunnelman lopullisesti!

 

Talon kaavat teen aina ruutupaperille, enkä säilytä niitä seuraavaan kertaan. Ikkunat ja muut räppänät leikkailen leipoessa fiiliksen mukaan, samoin muut talon ja pihan elementit.

 

Piparkakkutalon askartelu vie mukanaan, ja ajan kuluminen unohtuu silmänräpäyksessä. Tällä kertaa pihaa koristavat portti ja aita sekä pari kuusta. Ja tietysti talon isäntäpari!

Valmista tuli, ja niin vain pysyy tämäkin talo pystyssä - ainakin toistaiseksi. Lunta vielä pikkuisen päälle, niin johan näyttää aivan kodikkaalta tämän ukon ja akan mökki.

Ne, jotka blogiani ovat seuranneet, ovat huomanneet postauksissa piiiitkän tauon. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, normaalia vauvaperheen kiireistä arkea vain. Neitokainen on nyt niin aktiivinen ja seurankipeä, että vie aivan kaikki mehut valveillaoloaikanaan. Seliseli... mutta ehkä (ja toivottavasti!) jatkossa taas enemmän postauksia. Intoa olisi, mutta mistä voisi ostaa aikaa? Vai toisikohan pukki, jos nyt olen oikein, oikein kiltisti vielä nämä pari päivää?!

Mukavaa joulun odotusta teille ihanat :)

Keskiviikko on keittopäivä

Tänä syksynä minulla on kaksi tavoitetta ruuan suhteen: kokeilla uusia reseptejä ja käyttää kertyneet ruokatarvikkeet aina mahdollisimman loppuun ennen seuraavaa kaupassa käyntiä. Nämä tavoitteet sopivatkin hyvin yhteen, sillä aika harvoin löytyy kaikki ohjeessa tarvittavat aineet kaapista. Eli soveltaessa tulee väkisinkin kokeiltua uutta.

 

 

Tänään tein maukasta sosekeittoa kaappiin kertyneistä vihanneksista. Ohje löytyi Valion Koskenlaskija-paketin takaa. Tässä mukaeltu versio reseptistä:

Bataatti-porkkanasosekeitto

1 iso sipuli

2 pientä bataattia

2 isohkoa porkkanaa

1 iso peruna

1 valkosipulin kynsi

noin 8 dl vettä

kasvisliemikuutio

1/2 pkt Koskenlaskija-juustoa

yrttisuolaa

mustapippuria

kurpitsansiemeniä

 

 

• Kuori ja kuutioi sipuli, bataatit, porkkanat ja peruna ja laita ne kattilaan.
• Lisää vettä niin että kuutiot juuri ja juuri peittyvät. Laita kasvisliemikuutio joukkoon.
• Keitä kypsäksi, noin 30 minuuttia.
• Soseuta keitto ja lisää juusto nokareina.
• Sekoita ja anna kiehua kunnes juusto on sulanut. Jos keitto on paksua, lorauta tilkka maitoa joukkoon.
• Mausta maun mukaan.
• Nautiskele paahdettujen kurpitsansiementen, paahtoleivän ja tuorejuuston kanssa.

 

Keitto on maultaan lempeän täyteläinen. Peruna loiventaa keiton makeutta, mutta alkuperäisessä ohjeessa sitä ei ole. Keittoa tuli 4-5 annosta, joten tästä riittää pakastimeenkin! Voisin suositella reseptiä kaikille kasvisten ystäville ja erityisesti kotiäideille, sillä samalla vaivalla ja ajankäytöllä kasviksista valmistuu sose myös pienokaiselle.

 

 

Vai olisiko se toisin päin, että soseen valmistuksen yhteydessä syntyy helposti lounas myös itselle? :)

 

 Niin tai näin, toivotan sinulle maukasta keskiviikkoa!

Syyspuuhia

Syksyyn kuuluvat aina tietyt puuhat niin sisällä kuin pihallakin. Ihan kuin luontokin, myös me ihmiset valmistaudumme talven tuloon erilaisin askarein.

 

 

Lehtien haravointi kuuluu monen omakotiasujan syyshommiin. Toiset tykkäävät, toisille se on pakkopullaa. Meidän pihassa apuna käytetään lehtipuhallinta, koska lehtiä tulee niin paljon. Silti aikaa menee useampi tunti. Mutta kun työ on tehty, niin kyllä siinä silmä lepää - kerrankin näkee työnsä tulokset välittömästi. Tämän syksyn savotta on jo tehty, sillä ihan jokaista lehteä ei tarvitse pois kerätä. Maatuessaan lehdet ovat mitä parasta ravinnetta puutarhalle.

Puutarhakalusteet on viety monessa paikassa jo sateelta suojaan, ja niin meilläkin. Eihän niitä enää tarvita; kuka nyt tuolla sateessa ja harmaudessa enää istuisi? Samoin kesäkukat on siivottu pois. Muutama myöhäinen on kuitenkin vielä jäljellä. En ole ennen huomannutkaan, kuinka hieno syysasu hortensialla on. Niin sitä vain näkee uusia asioita kameran linssin läpi ;)

 

 

Sisällä syksyn huomaa siitä, että tulisijat otetaan käyttöön. Alkaa "puuralli", kun puukoreja kannetaan sisälle kiihtyvällä tahdilla. Takkaluukkujen puhdistus kuuluu jokasyksyisiin askareisiin. Mikä siinä onkin, että keväällä lämmityskauden loppuessa niitä ei millään jaksa enää putsata? Aivan ihana tunne on joka tapauksessa istua takkatulen loisteessa hyvää kirjaa lukien, kun syysmyrsky viuhuu nurkissa.

 

 

Käsityöihmiset kaivavat viimeistään tässä vaiheessa puikot esiin naftaliinista. Niin minäkin tein. Sormet ovat jo pitkään syyhynneet hommiin, ja vihdoin sain työn aloitettua. Alkuun pääseminen on aina niin hankalaa, mutta kun pääsee vauhtiin, ei malttaisi laskea työtä käsistään ollenkaan. "Teen vielä yhden kerroksen..."

 

 

Katsotaan nyt, koska työni valmistuu, ja saanko sitä teille lähiaikona esitellä :)

 

Näissä syystunnelmissa toivottelen mukavaa maanantai-iltapäivää!

Naminami suklaakeksit

Syksy on saapunut toden teolla. Harmautta, sadetta ja tuulta on riittänyt ainakin tänään heti aamusta alkaen. Eipä tee mieli pistää nenää ulkoilmaan. Sen sijaan mieli kaipaa pientä hemmottelua... kun tyttökin tyytyväisenä köllii peitolla, päätin leipoa suklaakeksejä arjen piristykseksi. Reservissä koneellani on monia ohjeita, jotka odottavat kokeilua. Tänään testiin päätyivät Kinuskikissan suklaiset namikeksit.

 

Ohjeen tumman suklaan korvasin Maraboun minttusuklaalla ja M&M’s-karkkien sijasta käytin Fazerin Avec-pastilleita. Muuten noudatin ohjetta. Keksejä tuli noin 30 kpl.

Keksit vievät makeannälän kertaheitolla, sillä suklaan maku on voimakas. Ja mikä parasta - jotta kaikkia ei tule syötyä kerralla - nämä kestävät myös pakastamisen. Ensi kerralla kokeilen kyllä taikinan sekaan valkosuklaata.

Pitäisi varmaan suunnata leipomisinto vaihteeksi suolaisiin leivonnaisiin. Muuten karkaa mopo käsistä...

Toivotan sinulle ihanaa, syksyistä päivää. Kiva kun käyt lukemassa blogiani!

Korien tuunausta

Kaappeja siivotessa tuli vastaan useampi luonnonvärinen kori, jotka ovat päätyneet meille erilaisten lahjojen ja hedelmäkorien mukana. En pidä tuosta sävystä yhtään, ja olin heittämässä koreja jo pois. Kunnes yhtäkkiä hoksasin, että korithan voi maalata!

 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen: matta valkoinen spray-maali käteen ja suihkimaan. Maalauspaikkana toimi näppärästi kottikärryt, pahvilla ja sanomalehdillä vuorattuna. Maalaus onnistui ulkona, kun siirsin kärryt tuulettomaan paikkaan. Ja hyvä niin, sillä melkoiset hajut käyttämästäni spray-maalista tuli.

Koreista tuli kauniita ja käyttökelpoisia, ja maali peitti  riittävän hyvin yhdellä maalauskerralla. Koreja voi pitää leipä- tai hedelmäkoreina, tai niissä voi säilyttää vaikka postikortteja. Yksi kori löytää todennäköisesti paikkansa kylpyhuoneesta.

Valkoinen spray-maali on muuten jokaisen tuunaajaan "must have". Sillä saa fiksattua vai mitä, ja vaikka kuinka nopeasti. Eli sitä täytyy aina pitää varastossa päähänpistoja varten.

Käpyjä sisustukseen

Olen kerännyt kesän mittaan käpyjä syksyn ja talven askarteluita varten. Tarkoitukseni on maalata kävyt valkoiseksi, mutta muutama pääsi käyttöön naturellina...

Lyhdyt ovat Partyliten viime syksyn mallistosta. Olen tykästynyt niihin, koska lyhtyjen jalkaan voi vaihdella kuhunkin vuodenaikaan sopivia juttuja. Jotenkin näistä tulee heti syksyinen tunnelma... mutta syksyhän nyt onkin! En malta odottaa, että pääsen hämärän tullen sytyttämään tuikut.

 

Luonnonmateriaaleista voi askarrella vaikka mitä. Seuraavaksi ajattelinkin lähteä kyykkimään tammenterhoja pihasta. Niistä saa helposti kaunista erilaisiin asetelmiin tai vaikka vain pöydälle ripottelemalla... onneksi meidän pikkuinen ei yllä vielä (!) pöydälle :)

 

Mukavaa viikonlopun alkua!

Tuolien tuunausprojekti

Syksyisempien ilmojen lähestyessä iskee aina hillitön sisustushimo. Minun kohdallani se tarkoittaa yleensä tuunausintoa. Esittelen teille uuden projektini toivoen, että saisin siihen näin vähän vauhtia. Blogiani keväällä lukeneet muistavat varmaan postaukseni keittiöhaaveista uusien tuolien muodossa. Riviera Maisonin tuolit saavat nyt odottaa, sillä löysin huuto.netistä kerrassaan upeat kaunokaiset, jotka ovat vanhaa kunnoon talonpoikaistyyliä!
 

 

Tuoleja on yhteensä 4 kpl, kahta erilaista mallia. Pidän tuolien eriparisuutta, mutta mies ei oikein sitä ymmärrä. Hänen mielestään siinä ei ole mitään logiikkaa - ehkä se on sitten sitä naisen logiikkaa ;)

Onneksi tuolien pohjaväri on valmiiksi valkoinen, sillä tarkoitus olisi maalata tuolit uudelleen puhtaan valkoisiksi. Kaksi tuoleista tarvitsee istuinosaansa uuden kankaan ja toiset kaksi saavat erillisen istuintyynyn.

 

Tämä tuunausprojekti on tosiaan vasta alkuvaiheessa, eli olen tehnyt hyvät suunnitelmat. Lisäksi tuunauspaikka on valmiina (lue: siivottuna), ja maalipesu ja hiontapaperi odottavat käyttäjää. Äkkiä ottaen tämä tuntuu taas pikkuprojektilta, mutta yleensä näissä tapauksissa osoittautuu, että luulo ei ole tiedon väärti...

Nyt vain toivotaan, että tyttö nukkuu mukavia parin tunnin päiväunia niin, että homma pääsee hyvään alkuun. Pitäkää peukkuja :)

Fetajuustosarvet

Voi, miten paljon minulla olisikaan postauksia jonossa... kunhan vain ehtisin kirjoitella! Aloitetaanpa vaikka tästä: postauksessani ristiäistunnelmista kirjoittelin, että tarjolla oli fetajuustosarvia. Resepti on muutaman vuoden takaa, ja olen tehnyt sarvia joitakin kertoja. Päätin tarjota niitä myös ristiäisissä, ja paniikki meinasikin tulla, kun resepti oli hukassa. Juustosarvien ohjeen olen joskus löytänyt netistä, mutta en muista mistä. Onneksi reseptilaatikon penkominen tuotti tuloksen. Jaan tämän reseptin teillekin, sillä tämä on kiva suolainen tarjottava kahvipöytään - tai vaikka aamiaispöytään.

 

 

 Fetajuustosarvet

7,5 dl vehnäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

0,5 tl suolaa

200 g margariinia

2,5 dl maitoa

 

Fetajuustotäyte

100 g fetajuustoa

1/2 tl kuivattua basilikaa

 

Voiteluun kananmunaa

Pinnalle seesaminsiemeniä

• Sekoita kuivahiiva vehnäjauhojen joukkoon.
• Nypi vehnäjauhot ja pehmeä margariini murumaiseksi seokseksi ja lisää lämmitetty maito ja sekoita taikina tasaiseksi.
• Hienonna fetajuusto ja mausta basilikalla.
• Jaa taikina kolmeen osaan. Kaaviloi osat pyöreiksi levyiksi (halkaisija noin 30 cm). Leikkaa taikinapyörällä kukin levy kahdeksaan osaan. Laita täytettä kunkin kolmion leveämpään päähän ja kierrä palat sarviksi. Kohota liinan alla noin 15 min.
• Voitele munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.
• Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Ja kuten monissa muissakin resepteissä, tässäkin voi täytettä vaihtaa maun, fiiliksen ja kaapin sisällön mukaan. Juuri tällaiset reseptit sopivat minulle parhaiten.

 

Toivotan Sinulle ihanaa, aurinkoista syysiltapäivää :)

Tilkku-unelma

Meidän pikkutytöllä ei ole vielä omaa huonetta. Ei sillä, että asialla nyt vielä kovin kiire olisikaan. Mutta pikkutytön huoneen tunnelmaa olen monestikin  miettinyt ja etsinyt ideoita internetin syövereistä. Enää pitäisi tehdä "pikku" remontti. Sitä odotellessa olen mielessäni sisustellut huonetta jo useampaan kertaan ;)

Ihan ensimmäisenä haaveissa on ollut vaaleanpunasävyinen tilkkupeitto. Ja tuntuu kyllä lähes lottovoitolta, kun unelmien peitto tuli vastaan ihan vahingossa.

 

Tilkkupeitto on Thelman Kammarista, ja huomasin sen pari viikkoa sitten alessa Hannin Polkadot-blogissa. Minulla kävikin mieletön tuuri, sillä ehdin ensimmäiseksi ilmoittautumaan ostajakandidaatiksi. Ja niin matkasi tämä ihanuus meille.

 

Toki olisin halunnut tehdä tilkkupeiton itse... mutta kotiäidin ajan rajallisuus on käynyt jo selväksi, joten itsetehtyjen tilkkupeittojen aika on joskus myöhemmin. Pentikin tyyny ja norsupehmo ovat lahjoja ystäviltä. Eikö ollutkin hieno löytö tämä peitto?

Vauvan pipo ja tumput raitatrikoosta

Tässä ovat perjantaipäiväunien pikaompelukset: pikkutytölle pipo ja tumput pinkki-ruskeasta raitatrikoosta.

 

 

Näillä menee vähän syksyisemmilläkin keleillä, sillä sekä pipo että tumput ovat kaksinkertaisesta trikoosta.

 

 

 

Pipon kaava on Ottobren Ernie (1/2012), tumput on tehty ilman kaavaa, hiukan pikkuisen kätösiä ensin mittaillen. Sekä raitatrikoo että tummanruskea resori ovat Emeli Designilta.

 

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Ristiäistunnelmia

Pikkuisen tyttömme ristiäisiä vietettiin reilu viikko sitten, joten palaan ristiäistunnelmiin vielä täällä blogissa. Järjestämistä ja tekemistä oli aika paljon, vaikka tosi pienellä porukalla juhlittiinkin. Päivästä tuli unohtumaton, eikä siitä kyynelittä selvitty - ja miksi olisi pitänytkään! Tässä teillekin tunnelmia päivästä:

 

Ristiäisten kukka-asetelmat tilasin tutusta kukkakaupasta. Kukkien tilaaminen olikin aivan ihanaa, sitä kun saa niin harvoin tehdä.

 

 

Asetelmiin valitsin vaaleanpunaista germiiniä, pinkkiä ruusua, valkoista oksaneilikkaa ja valkoista eustomaa. Kahvipöydässä ja kastepöydässä oli isot ja pöydissä pienet matalat asetelmat. Maljakot ovat Villeroy & Bochin New Wave -sarjaa.

 

 

 

Kastemekko on kulkenut suvussa yli 100 vuotta. Vuosikymmenistä ja lukuisista kastetilaisuuksista huolimatta puku on vielä ensiluokkaisen hyvässä kunnossa. Ainoastaan vaaleanpunainen ruusuke oli matkalla jonnekin hävinnyt. Tein yksinkertaisen ruusukkeen kahdesta erilevyisestä nauhasta.

 

Kastepöydässä oli kaikki tarvittava. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on koskettavan kaunis.

 

 

Sitten ne ristiäislahjat. Lähes kaikki kysyivät meiltä lahjavinkkejä etukäteen. Niinpä kaikki lahjat olivatkin tosi mieluisia: kristallimaljakko, hopeiset kynttilänjalat, helminauha, valokuvakehys. Mahtuipa joukkoon ihania yllätyksiäkin, mm. kirsikkapuu (siitä voisinkin kirjoittaa erillisen postauksen)!

 

 

 

Ristiäisissä tarjosimme kahvit monine herkkuineen. Täytekakku oli tilattu läheisestä leipomosta, mutta muut tarjoilut oli itse tehtyjä - onneksi sain apuja leipomiseen. Ristiäisten tarjoilupöydässä oli fetajuustosarvia, broileri-aurajuustopiirakkaa, lohitäytteisiä ruisnappeja, vadelmatäytteisiä pikkuleipiä, leikkokakkua, suklaajuustokakkua ja vadelma-valkosuklaamoussekakkua. Niin ja tietysti Geisha-konvehteja :) Kyllä tuli herkuteltua, sekä juhlissa, että muutama päivä vielä juhlien jälkeenkin. Harmi vain, että valmiista kahvipöydästä ei kiireessä tullut otettua yhtään kuvaa...

 

 

Sellaiset olivat ne ensimmäiset juhlat. Ihanat muistot jäi kymmenine valokuvineen. Sitten vähän arkisempien askareiden pariin.

 

Syksyistä herkkuruokaa

Innostun joka syksy tekemään erilaisia kasvisgratiineja. Suurin houkuttaja on se mahtava kotimaisten vihannesten ja kasvisten kirjo, mitä on tarjolla. Nyt niitä kannattaisi tankata enemmän kuin laki sallii, sillä talven koittaessa tarjonta hupenee huomattavasti - ja maku sitäkin enemmän.

Yleensä käytän gratiinissa aina kukkakaalia. Muut gratiinin ainekset valitsen sen mukaan, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Olen vähän huono suunnittelemaan arkiruokia etukäteen...

Tällä kertaa gratiiniin tuli kukkakaalin lisäksi paprikaa ja reilusti sipulia. Tällaisella ohjeella mentiin tällä kertaa:

 

Kukkakaaligratiini

1 iso kukkakaali

1 keltainen paprika

2-3 pientä sipulia

öljyä

suolaa

2 rkl margariinia

3 rkl vehnäjauhoja

2,5 dl keitinlientä

2,5 dl kermaa

yrttisuolaa

valkopippuria

juustoraastetta

• Halkaise, pese ja puhdista kukkakaali ja keitä suolalla maustetussa vedessä vajaa 10 min.
• Pilko paprika ja sipulit ja kuullota kevyesti öljyssä.
• Laita voideltuun uunivuokaan ensin kukkakaali ja sitten paprika ja sipulit.
• Sulata margariini pannulla ja lisää joukkoon vehnäjauhot (älä ruskista). Kaada pannulle kukkakaalin keitinlientä ja sekoita hyvin. Lisää kerma ja anna kiehua kevyesti muutama minuutti. Mausta yrttisuolalla ja valkopippurilla maun mukaan.
• Kaada kastike vuokaan kasvisten päälle ja ripottele juustoraastetta pinnalle.
• Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia / kunnes pinta saa kauniin värin.

 

 

 

 

Kuten tämä postaus kertookin, ristiäisiten jälkeinen arki on meillä lähtenyt jo rullaamaan. Teen postauksen ristiäisistä tarjoamisineen, kunhan ehdin perata kaikki kuvat. Niitä kun tuli muutama sata, joten tovi siinä saattaa vierähtää...

 

Leppoisaa lauantaita!





Aavistus syksystä...

Uskaltaako edes ääneen sanoa, että ilmassa on jo aavistus lähenevästä syksystä? Niin vain sen tänään huomasin, kun kamera kädessä puutarhassa kuljeskelin. Syksy on hiipinyt nurkkiin lähes huomaamatta.

 

Heti ulko-ovella syksyn tuoksu tekee vaikutuksen syvyydellään. Se on sekoitus 

 


 

omenoita,



 

herukoita




... ja vähitellen kypsyvää vehnää. 

Siirretään kuitenkin vielä syksyajatukset hetkeksi syrjään ja nautitaan loppukesän lämmöstä! Riittäähän puutarhassa vielä melko kesäistäkin ihasteltavaa...

Ristiäiskutsut

Ristiäisjärjestelyt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole ehtinyt kirjoitella pitkään aikaan. Postattavaa tosin olisi... ja esittelenkin tässä ensimmäisenä tekemäni ristiäiskutsut.

 

Ristiäisjuhlamme tulevat olemaan pienet, ja toki ehdimme jo kaikille kutsuttaville ilmoittaa ajankohdasta etukäteen päällekkäisyyksien välttämiseksi. Mutta tästä ja ajanpuutteesta huolimatta halusin tehdä myös kutsut, jotta voimme kaikki virittäytyä ristiäistunnelmaan.

 

Korttipohja on valkoinen, mattapohjainen neliö. Yksinkertainen,  hennon romanttinen tyyli korteissa (ja muutenkin) puhuttelee minua, joten kortista tuli sen mukainen. Kannessa on vaaleanpunainen leimattu "Kutsu"-teksti valkoisella pohjalla ja kuvioleikkauksella, alla vaaleanpunainen paperi vähän ilmettä antamassa. Kannen kruunaa vaaleanpunainen, liukuvärjätty paperiruusu.

 

Kutsutekstin sisällön miettiminen tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Siinäkin päädyin perinteiseen, aika koruttomaan versioon. Sisäaukeamalle ilmettä antaa valkoiseen paperiin kuviosaksilla leikatut ja leimasimella tupsutellut reunat. Lisäksi kortin sisäsivua koristavat muutamat "timantit".

 

 

Tämä ihana Tommy Tabermannin lausahdus yhdessä tyttäremme kuvan kanssa on kortin vasemmalla sisäsivulla.

 

 

Nätti tuli, vaikka itse sanonkin. Ja ainakin kortteja tehdessä pääsi itse jo juhlatunnelmiin...

 

Rentouttavaa torstaita :)