Muistikirjan uusi ilme

Ostin jokin aika sitten muistikirjan erilaisia askartelu- ja tuunausideoita varten. Ja tietysti samalla niistä syntyviä bloggausaiheita varten :). Monesti kun kaikki ideat ovat sekaisena vyyhtinä päässä tai muistilapuilla pitkin ja poikin. Jo muistikirjaa ostaessani ajattelin, että muokkaan kannet oman makuni mukaiseksi. Siksi ostinkin tällaisen melko tylsän mustakantisen kirjan...

Aluksi suunnittelin päällystäväni muistikirjan kannet erilaisilla papereilla, kuten Anna tuunasi annan aarteet -blogissaan. Mutta sitten tarvikekaapistani tuli vastaan pala puna-pellavakuvioista kangasta, joka suorastaan huusi päästä kirjan kanteen.

 

 Aluksi irroitin muistikirjan sulkemiseen käytettävän kuminauhan. Sitä ei onneksi ollut liimattu, vaan takakannessa oli reiät narunpitimille. Silitin kankaan reunaan noin 1 cm taitoksen, jotta kierreselkää päin oleva reuna on siisti. Sitten liimasin taitoksen pienellä määrällä liimaa.

Ja sitten kannen kimppuun. Liiman levityksessä vanha viivoitin on hyvä apu - sillä saa tasaisen ja ennen kaikkea riittävän ohuen kerroksen liimaa kannelle, jotta liima ei tule kankaasta läpi. Seuraavaksi vain kangas paikoilleen.

Vasta tässä kohtaa leikkasin kankaan sopivan kokoisiksi niin, että taitosvaraa kannen sisäpuolelle jäi noin 2 cm. Sitten levitin myös sisäkannen reunoille liimaa ja liimasin reunat kiinni. Kulmat olivat haasteellisimmat, että sain niistä siistit. Leikkasin kulmista palat pois kuten kontaktimuovilla kirjoja päällystäessä, jotta taitokset eivät jääneet liian paksuiksi.

Lopuksi liimasin sisäkanteen vielä paperin, jonka alle kankaan reunat jäivät siististi. Takakannen kankaaseen tein pienet reiät, jotta sain kuminauhan takasin paikalleen (reikien ympärille laitoin huolellisesti liimaa, jotta kangas on varmasti hyvin kiinni).

Kansi kaipasi vielä mielestäni jotakin. Kirjoin pellavakankaalle tekstin "ideas". Merkin taustalle silitin kovikekankaan, jotta merkki on ryhdikkään näköinen. Sitten liimasin merkin kanteen... 

Eipä voi ainakaan muistikirjaansa nyt syyttää inspiraation puutteesta ;)

Sunnuntaileivontaa

Sunnuntaista on viime aikoina tullut leipomispäivä. Miten herkullista ja maukasta onkaan itse tehty leipä kahvin tai teen kanssa. Ja mikä parasta: leivän tekeminen ei olekaan niin kovin työlästä! Löysin keittokirjasta jokin aika sitten peltileivän ohjeen, ja olen innostunut tekemään sitä jo useana sunnuntaina. Ajattelin jakaa tämän mainion ja terveellisen sunnuntaiherkun ohjeen eteenpäin :)

 

 

 

Oliivi-leseleipä pellillä

3 dl vettä

1/2 tl suolaa

1 rkl hunajaa

2 dl vehnäleseitä

1 ps kuivahiivaa

5-6 dl vehnäjauhoja

1/2 dl rypsi- tai oliiviöljyä

 

Pinnalle oliiveita ja kirsikkatomaatteja

 

Voiteluun tilkka juoksevaa Oivariina

 

Sekoita +42-asteiseen veteen suola, sokeri ja vehnäleseet, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää vehnäjauhot ja viimeisenä öljy. Sekoita leipätaikina tasaiseksi. Taikina saa olla rakenteeltaan hyvin pehmeää. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle (kuvassa Pyrexin lasivuoka, koko n. 25x35 cm). Anna kohota liinan alla noin puoli tuntia.

 

Painele kohonneeseen leipään sormella koloja, ja painele kuoppiin oliivien ja kirsikkatomaattien puolikkaat. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa 15-20 minuuttia. Voitele lämmin leipä juoksevalla Oivariinilla.

 

Ja kuten arvata saattaa, ihan ohjeen mukaan en ole tainnut leipää kertaakaaan leipoa. Taikinassa olen joskus esimerkiksi korvannut veden maidolla, osan leseistä graham-jauhoilla tai laittanut taikinan joukkoon kuminaa tai rosmariinia lisämakua antamaan. Leivän päälle olen kokeillut oliivien kanssa fetaa, suolapähkinöitä ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

 

 

 

Tänään oli oikein herkuttelupäivä, ja leipää nautittiin avokadon ja mozzarellajuuston kanssa. Päälle tippa sitruunamehua ja ripaus mustapippuria myllystä. Makuelämys kaikessa yksinkertaisuudessaan!

Kortti pienelle pojalle

Tämä onnittelukortti syntyi tänään pienelle pojalle, jolle haukut ovat nyt "in".

 

Inspiraatio korttiin tuli tyhjästä. Tai no ei ihan. Fiskarettesin blogissa oli mainio linkki ilmaisiin Bearly Mine Designs -digipapereihin. Kävin niitä sitten katsomassa ja sieltä löytyi tuo kortin taustana käyttämäni turkoosinsinertävä taustapaperi. Nettivisu on ihan mainio arkisto tilanteisiin, jolloin varastossa olevat paperit eivät vain sovi yhteen! Tulostuksessa käytin normaalin 80 g paperin sijasta 100 g paperia. Siihen yhdistin käsintehdystä sinertävästä paperista suorakaiteen ja nuo mielestäni suloiset pehmo-koiratarrat. Vinottain kulmiin liimasin ohuet, mustat silkkinauhat. Koiran tassun jäljet piirsin itse... kortin saaja ei ehkä vielä osaa arvostella niiden ulkonäköä, sillä ne ovat vähän sinne päin ;)

Isoäidinneliöiden yhdistäminen

Isoäidinneliöt vauvan peittoa varten ovat valmiina, kaikki 30 kpl. Neliöiden virkkaus sujui nopeasti, ja siihen jäi oikeasti koukkuun. "Teen vielä yhden..."

Mutta sitten alkoikin päänvaiva, kun piti keksiä, että miten yhdistän neliöt. Garn Studion ohjeessa oli, että peiton palat voi harsia yhteen neulalla ja langalla. Kokeilin, mutta minusta jälki oli aika vaatimatonta. Netistä löytyikin erilaisia ohjeita ketjusilmukoilla ja kiinteillä silmukoilla yhdistämiseen vaikka kuinka paljon.

Paras yhdistämistapa löytyi alun perin Novitan nettisivulta, mutta lopullisesti innostuin eilen tein -blogin upeasta peitosta. Uskoisin, että tämä neliöiden yhdistämistapa on myös se perinteisin. Ainakin työn jälki näyttää jokseenkin tutulta ja myös tyyliin sopivalta.

Aiemmassa postauksessani pohdin peiton väritystä. Pitäydyin alkuperäisessä värisuunnitelmassa, mutta valitsin neliöiden yhdistämiseen yhden uuden sävyn, tumman violetin, joka sekin on Dropsin Nepal-lankaa.

Neliöiden yhdistämisen teen näin: aluksi virkkaan jokaisen neliön ympäri kerroksen kiinteitä silmukoita. Sitten yhdistän tilkut toisiinsa virkkaamalla seuraavasti: laitan neliöt nurjat puolet vastakkain, ja poimin kiinteän silmukan uloimmat langankierrot koukulle. Sitten vielä langankierto koukulle, ja lanka kaikkien kolmen silmukan läpi. Näin edeten virkkaan koko reunan yhteen.

 

Tärkeätä on huomata, että neliöt pitää yhdistää silmukka silmukalta samasta kohdasta toisiinsa niin, että reunat menevät tasan. Näin kiinnitän neliöt ensin neliö kerrallaan "jonoksi" (tässä työssä 5 neliötä), ja sen jälkeen jonot yhteen kokonaiseksi peitoksi.

Ja sitten... eteeni tulikin seuraava ongelma. Kun vihdoin sain päätettyä, kuinka etenen peiton kanssa,  ja innoissani pääsin vauhtiin, violetti lanka loppui! En päässyt kuin alkuun tilkkujen reunustamisessa ja yhdistämisessä - joka muuten käy yllättävänkin nopeasti. Alun perin ostin lankaa vain paria tilkkua varten, mutta niin ne suunnitelmat muuttuivat työn edetessä. Eli ei kun lankakaupoille taas. Uusia ideoitakin on jo sen verran, että katsotaan, mitä muuta sieltä lähtee mukaan ;)

Arjen luksusta etsimässä

Viime aikoina olen huomannut, että erilaiset vartalonhoitotuotteet ovat arjen luksusta. Talvella ihoni on yleensäkin ollut aika kuiva, mutta erityisen kuivalta ja kiristävältä se tuntuu nyt raskausaikana. Iho hilseilee helposti, ja kiristystä tuntuu kasvojen lisäksi myös masussa :)

 

Aiheesta innostuneena päätin esitellä teille omat suosikkini ihon kosteutukseen ja hyvinvointiin.

Nämä kaikki tuotteet olen löytänyt ihan vasta viime aikoina. Ainoa näistä pidempään käytössä ollut on tuo Biothermin Lait Corporel -vartalovoide, kuvassa onkin aamulla ostettu ihan korkkaamaton pullo. Voiteessa on mieto, raikas sitruunan tuoksu, ja se imeytyy tosi nopeasti ihoon.

Lumenelta minulla on käytössä lukuisia tuotteita. Spa-sarjan Uudistava Vartalokuorinta tuo kesän mieleen, ja siloittaa ihon pehmeäksi erityisesti saunassa. Toinen Lumenen suosikkituotteista tällä hetkellä on Sensitive Touch Rauhoittava Yövoide. Se ei ärsytä herkkää ihoani kuten monet muut voiteet. Ja erityisesti hyvää tässä on se, että voide on pumppupullossa. Inhoan purkkeja, joista pitää sormin (tai jollain muulla konstilla) ottaa voidetta.

 

Couperosa-ihoisena Avenen apteekkikosmetiikka on ollut käytössä jo pidempään. Niistä kirjoittaa myös Karla All I ever wanted is here -blogissaan. Viime aikoina olen eniten käyttänyt Thermal Spring Water -sprayta eli terveyslähdevettä. Kuulostaa hullulta... mutta se viilentää kasvoja kivasti suihkun jälkeen, ja myös muuten jos (oikeastaan kun) tulee kuuma kotona touhutessa.

Body Shopin Cocoa Butter Moisturising Stickin tuotelupaus yhdessä ystävän suosituksen kanssa vetosi ainakin minuun! Tuote lupaa suojata ihoa venymiseltä ja vähentää raskausarpien syntyä. Toivossa on ainakin hyvä elää. Tuote ei jätä ihoa mitenkään rasvaisen tuntuiseksi, vaikka tuntuu tosi täyteläiseltä. Mietoon kaakaovoin tuoksuun olen jäänyt jo ihan koukkuun...

 

Näillä tuotteilla minä virkistän päivääni. Seuraavaksi suihkaisen hiukan lähdevettä kasvoille ja kaivan imurin siivouskaapista. Mukavaa lauantaita :)

Synttärikortteja kummitytöille

Viikonlopun ohjelmassa on yhden kummitytön prinsessasynttärit, parin viikon päästä toisen. Tänään aamutuimaan syntyivät onnittelukortit molemmille kummilapsille. Samalla ideoinnilla, askartelutarvikkeiden penkomisella ja työpöydän sekoittamisella ne valmistuivat yhdessä hujauksessa.

 

 

Käytin onnittelukorteissa samaa taitettua korttipohjamallia. Tämä on tällä hetkellä suosikkimallini, sillä kolmiulotteisuus tulee korttipohjasta. Kortti näyttää hauskalta pöydällä. Taittelu on tosi yksinkertainen haitari, ja mittoja voi muuttaa toiveiden ja kartongin koon mukaan.

 

 

 

Molemmissa onnittelukorteissa käytin erilaisia papereita ja valmiiksi stanssattuja kuvia ja onnea-tekstiä. Prinsessakorteista kun on kyse, liimasin muutamia timantteja koristeeksi, sillä ne ovat takuulla tyttöjen - jo ihan pientenkin - mieleen. Toisessa kortissa on lisäksi koristeena pinkki-valkoruudullista nauhaa.

 

Ja sitten viikonlopun viettoon, että jaksaa huomisessa synttärihumussa :)

Vauvaonnitelut

Helmikuu on yhtä juhlaa; sekä syntyneitä vauvoja että kummilapsia juhlistetaan joka viikko. Eilen olimme katsomassa parin viikon ikäistä poikavauvaa.

 

Vauvalahjan hankkiminen on minusta maailman helpoin juttu, sillä en voi vastustaa Ainun ensipupuja. Vai mitä mieltä olette?  

Kuva: Ainu

Vuosien varella olen ostanut pupuja jos jonkin värisiä. Tällä kertaa päädyin keväisen vihreään pupuun. Sen kaveriksi hankin ruukussa olevan, köynnösmäisen vaalean kukkasen, josta toivon mukaan on iloa pitkään. Kukkanuppuja ainakin oli runsaasti! Kukkasen ja pupun kääräisin sellofaaniin ja koristeeksi vihreätä, valkopilkullista nauhaa. (Harmi, että en tullut ottaneeksi kuvaa valmiista paketista.)

 

Askartelin onnittelukortin vauvalle erilaisista papereista, tarroista ja nauhasta. Kiinnityksessä käytin 3D-tarroja. Ja pisteeksi i:n päälle liimasin tietysti sydännapin.

Juuri kun tämä kortti oli valmistumassa, ystäväni laittoi viestiä, että heille oli eilen syntynyt poika. Eli seuraava Ainu-pupu heti hankintalistalle ja korttia suunnittelemaan ja askartelutarvikkeita hankkimaan (niitä minulla ei koskaan ole tarpeeksi...).