Syyspuuhia

Syksyyn kuuluvat aina tietyt puuhat niin sisällä kuin pihallakin. Ihan kuin luontokin, myös me ihmiset valmistaudumme talven tuloon erilaisin askarein.

 

 

Lehtien haravointi kuuluu monen omakotiasujan syyshommiin. Toiset tykkäävät, toisille se on pakkopullaa. Meidän pihassa apuna käytetään lehtipuhallinta, koska lehtiä tulee niin paljon. Silti aikaa menee useampi tunti. Mutta kun työ on tehty, niin kyllä siinä silmä lepää - kerrankin näkee työnsä tulokset välittömästi. Tämän syksyn savotta on jo tehty, sillä ihan jokaista lehteä ei tarvitse pois kerätä. Maatuessaan lehdet ovat mitä parasta ravinnetta puutarhalle.

Puutarhakalusteet on viety monessa paikassa jo sateelta suojaan, ja niin meilläkin. Eihän niitä enää tarvita; kuka nyt tuolla sateessa ja harmaudessa enää istuisi? Samoin kesäkukat on siivottu pois. Muutama myöhäinen on kuitenkin vielä jäljellä. En ole ennen huomannutkaan, kuinka hieno syysasu hortensialla on. Niin sitä vain näkee uusia asioita kameran linssin läpi ;)

 

 

Sisällä syksyn huomaa siitä, että tulisijat otetaan käyttöön. Alkaa "puuralli", kun puukoreja kannetaan sisälle kiihtyvällä tahdilla. Takkaluukkujen puhdistus kuuluu jokasyksyisiin askareisiin. Mikä siinä onkin, että keväällä lämmityskauden loppuessa niitä ei millään jaksa enää putsata? Aivan ihana tunne on joka tapauksessa istua takkatulen loisteessa hyvää kirjaa lukien, kun syysmyrsky viuhuu nurkissa.

 

 

Käsityöihmiset kaivavat viimeistään tässä vaiheessa puikot esiin naftaliinista. Niin minäkin tein. Sormet ovat jo pitkään syyhynneet hommiin, ja vihdoin sain työn aloitettua. Alkuun pääseminen on aina niin hankalaa, mutta kun pääsee vauhtiin, ei malttaisi laskea työtä käsistään ollenkaan. "Teen vielä yhden kerroksen..."

 

 

Katsotaan nyt, koska työni valmistuu, ja saanko sitä teille lähiaikona esitellä :)

 

Näissä syystunnelmissa toivottelen mukavaa maanantai-iltapäivää!

Aavistus syksystä...

Uskaltaako edes ääneen sanoa, että ilmassa on jo aavistus lähenevästä syksystä? Niin vain sen tänään huomasin, kun kamera kädessä puutarhassa kuljeskelin. Syksy on hiipinyt nurkkiin lähes huomaamatta.

 

Heti ulko-ovella syksyn tuoksu tekee vaikutuksen syvyydellään. Se on sekoitus 

 


 

omenoita,



 

herukoita




... ja vähitellen kypsyvää vehnää. 

Siirretään kuitenkin vielä syksyajatukset hetkeksi syrjään ja nautitaan loppukesän lämmöstä! Riittäähän puutarhassa vielä melko kesäistäkin ihasteltavaa...

Puutarhan keskikesä

Rentouttava kahvikupillinen omenapuun varjossa... tällaisista pienistä omista hetkistä on oppinut nauttimaan pienokaisen nukkuessa! Vauva on aivan ihana, mutta omaakin aikaa pitää välillä saada - ja ottaa.

 

Heräsin toden teolla puutarhassamme, kun katselin ympärilleni: kevään vaaleanvihreä vehreys on vaihtunut keskikesän runsauteen: pionit, särkyneet sydämet, ruusut ja kurjenpolvet ovat kauneimmillaan. Kahvin juotuani innostuin kulkemaan puutarhassa kameran kanssa...

 

 

 

Olen aivan innoissani uudesta Canonin makrolinssistäni, jota näissä kuvissa hiukan testailin. Se on ollut minulla jo jonkin aikaa, mutta en ole ehtinyt sitä vielä juurikaan testailla. Ihan hyvä ensivaikutus...

Näiden kuvien myötä nautinnollista kesäiltaa :)

 

Kevättä puutarhassa

Parisen viikkoa sitten postasin pihaunelmistani. Nyt paljastan teille totuuden ;)

Valkoiset krookukset

Suurin osa viime keväänä istuttamistani perennoista on lähtenyt ihan virkeästi kasvuun tänä keväänä, joten ei tilanne täysin toivoton ole.

Patjarikko



Särkynytsydän

Pihasyreeni

Raparperi

Suosiolla olen laittanut kaikki pihajutut nyt "jos jaksan" -listalle. Tänä keväänä kottareiden kärräys, kuopsuttelu ja kukkapenkkien konttaus ei suju ihan vanhaan tuttuun malliin.

 

Kesäkukkia en myöskään ole vielä ostanut, mutta ruukut kaivoin jo esille. Seuraavalla kauppareissulla voin tuskin enää vastustaa muratteja ja pelargonioita. Niistä on tullut jokavuotisia suosikkejani, sillä ne ovat takuuvarmoja menestyjiä paahteisella etupihallamme... katsotaan, uskaltaudunko tänä keväänä olla kangistumatta kaavoihin!

Laventelia, laventelia...

Kesäkukkien siemenet ovat jokakeväinen heikkouteni. Tänä keväänä olen koittanut kiertää siemenhyllyt kaukaa. Ihan pikkuisen annoin itselleni luvan ostaa; vaalenapunaista ja valkoista harsoa ja laventelia. Katsotaan, kuinka niiden kanssa käy - päätyvätkö maahan vai jäävätkö varastoon ensi kevättä varten.

 

Aurinkoista lauantai-iltaa!

Pihaunelmia ja unelmapihoja

Meidän piha on ikuisuusprojekti. Vaikka mitä ihania suunnitelmia on pihasaunasta pergolaan ja kasvihuoneeseen. Pikkuhiljaa... tänä keväänä pääosassa on todellakin vain unelmointi, sillä ison mahani kanssa en juurikaan pääse kukkapenkkejä kuopimaan ja istuttamaan. Unelmat piirtyvät kuviksi, ja haluankin esitellä tässä postauksessa muutamia mieltä sykähdyttäviä kuvia.

Kuva täältä

 

Kuva täältä

Pihaunelmissani maalaisromantiikka ja perinnekasvit ovat pääroolissa. Kauneinta on sellainen vanhan ajan hallitusti villiintynyt piha. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Kuva täältä

Ehdottomia suosikkikasvejani ovat jasmikkeet, syreenit, pionit ja särkyneet sydämet. Näitä kaikkia pihaltamme jo löytyykin.

 

Pidän siitä, että pihassa on vanhoja esineitä sisustuselementteinä. Ei liikaa, mutta sopivasti. Vanha, ruostunut polkupyörä etukorin kanssa on tällä hetkellä ykköshaaveeni, ja täytyisikin jossain kohtaa katsoa tuolta suulin perukoilta, jos sieltä sellainen vajan seinustalle nojailemaan löytyisi.

 

Kuva täältä

Kasvihuone on ollut pidempään haaveissa, mutta olen varma, että sillä on varmasti melkoisen työllistävä vaikutus. Koska pihassamme on runsaasti muutakin tekemistä, kasvihuone saa vielä ainakin odottaa. Mutta voihan sitä aina luetteloista ja lehdistä ihastella... Vanhoista ikkunan pokista tehty kasvihuone olisi ihana, mutta mikäli kasvihuone tulee ajankohtaiseksi, todennäköisesti päädymme valmiiseen ratkaisuun. Se on kuitenkin huoltovapaampi ja toki helpompi toteuttaa.

Kuva Googlen kuvahausta

Mieltä kutkuttaa ajatus, että millainen vauva on, antaako se edes hiukkasen aikaa pihatöille. Sitä ei voi tietää etukäteen. Voihan olla, että kesällä pääsenkin hiukan pihaa kuopsuttamaan. Ehkä ainakin joskus päiväunien aikaan... tai ainakin voin lueskella pihalehtiä ja tehdä suunnitelmia tulevaisuuden pihatöistä :)

Kuva täältä

 

Kevään merkkejä

Tänään on todellakin ollut kevättä ilmassa. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, ja piha kuivuu nopeaan tahtiin. Ulkona maleksiessani (sellaiseksi sitä kai tällä hetkellä voisi kutsua - tämän mahan kanssa ulkoilua) katse kiinnittyi kaikkeen uuden elämän alkuun. 

 

Näyttää siltä, että viime syksynä otsalampun kanssa maahan kuokkimista krookuksista (valkoisista!) ainakin muutama nousee pintaan.
 

Idänsinililja on joka kevät takuuvarma kukkija.

Omenapuiden leikkaus on yksi jokakeväisistä puutarhatöistä. Se on hidasta, mutta palkitsevaa puuhaa. Kurkottelu tai tikapuille kiipeileminen ison mahan kanssa ei tuntunut kuitenkaan enää mieleiseltä ja turvalliselta, joten meille tuli leikkaaja tänä vuonna. Ja kuinka nopeasti hän homman eilen illalla teki - itselläni menee pari tuntia per puu, ja hän leikkasi kaikki puumme siinä ajassa. Ihmemies! Saattaa olla, että kysyn häntä myös ensi keväänä.

 

Viimeistään tässä vaiheessa huomaa, että ikkunat ovat pesun tarpeessa. Onneksi tänä keväänä meille tulee siivooja pesemään ikkunat - en kokenut pystyväni kiipeilemään enää keittöjakkaralla ja aukomaan ikkunoita. Niitä kun meillä piisaa, eikä ikkunan pesu muutoinkaan lukeudu suosikkikotitöihini. Mikä "valaistuminen" sitten, kun lasit on pesty. Taidankin heti huomenna soittaa siivoojalle, ja sopia päivän.

Kaikki nämä kevään merkit muistuttavat siitä, että NYT on se aika, jota olemme viime syksystä odottaneet: meidän ihka ensimmäinen vauva-aika! Hänestä olemme puhuneet syksyn pimeillä ja talven pakkasilla, hänelle olemme hankkineet kaikenlaista tarpeellista menneinä kuukausina. Pian hän on täällä, ja odotus sanan varsinaisessa merkityksessä palkitaan. Kyllä se vähän jännittää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vauva on terve.

Mukavaa sunnuntaita :)